Huomasin eilen pohtivani monesti aikaisemminkin eteeni tullutta asiaa, velvollisuuksia ja vastuuta ja sitä, mitä ne oikein merkitsevät. Kuinka usein vastaan intuitioni lähettämiin viesteihin tai sisäisiin visioihin ja luotan niihin? Teen niin hyvin usein, mutta sitten tulee tilanteita jossa joudun vahvistamaan itseäni ja itseluottamustani. Kun minulle tulee tilanteita tai haasteita koen, että ne tulevat eteeni, jotta minulla on mahdollisuus tarkistaa kuinka niihin reagoin ja kuinka vahvasti seison omien tuntemuksieni ja ajatusteni takana.
Kykenenkö reagoimaan tilanteeseen tai henkilöön oman viisauteni kautta vai annanko toisten mielipiteiden ja tunteiden sekä omien tunnereaktioiden vaikuttaa liikaa. Eilen eteeni tuli tilanne, jossa huomasin reagoivani samalla tavalla kuin vuosia sitten vastaavassa tilanteessa. Hmm... ensin tuli suuttumus, sen jälkeen lannistumisen tunne ja vasta tuntien päästä tajusin reagoivani tilanteeseen täysin omien muistojen pohjalta. Kun ymmärsin, että tilanne oli täysin vastaava kuin joskus aikaisemmin helpotuin. Tässähän olikin tarkoitus vain tarkistaa olenko oppinut jotakin vai en. Tällä kertaa päätinkin toimia toisin eli en ottanut vastuuta toisen ihmisen tunteista ja käyttäytymisestä. Otin vastuun vain itsestäni. Kuinka helpottavaa! Tämän jälkeen pystyin vastaamaan tilanteeseen oman totuuteni pohjalta.
Elämässä on hyvin vaikea ottaa vastuuta ja hoitaa velvollisuuksiaan, jos ei ensin pidä huolta itsestään; omista tarpeistaan ja toiveistaan. Omista tunteista ja henkisyydestä tulee pitää huolta (mukaan luettuna keho), koska sen jälkeen vasta kykenee olemaan hyvässä vireessä toisten apua tarvitsevien suhteen. Kuitenkin on ero sen suhteen auttaako jotakin ihmistä tai asiaa vai ottaako siitä henkilökohtaista vastuuta ja taakkaa kannettavaksi. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja omista valinnoistaan ja meidän ei tarvitse kantaa jonkun toisen taakkoja, koska me voimme samalla estää tätä ihmistä hänen omissa haasteissaan. Ajattelen, että jos ottaa vastuuta toisen tunteista, on samalla epäkunnioittava häntä kohtaan. Ikään kuin mitätöi toisen kyvyn käsitellä tilannetta.
Tilanne voi tulla eteen esimerkisi seuraavalla tavalla, kuten eilen omalla kohdallani. En kyennyt kertomaan ystävälleni mitä asiasta ajattelin tai siitä miltä minusta tuntui, koska ajattelin että hän loukkaantuu tai suuttuu siitä. Toisin sanottuna otin vastuun hänen tunteistaan. Aina kun puhumme rehellisesti omista tuntemuksistamme otamme vastuun ainoastaan itsestämme. Monestihan me vain projisoimme omia tuntemuksiamme toiseen ihmiseen, esimerkiksi jos tiedämme että itse olisimme surullinen tai vihainen vastaavassa tilanteessa, kuvittelemme että toinen on myös. Tämä toinen henkilö voi olla tai ei ole, mutta joka tapauksessa se on hänen vastuulla kuinka hän asian kokee ja kuinka siihen reagoi. Ajattelenkin, että eteen tulevien haasteiden kohtaaminen on kunnia-asia. Tällöin voi esittää itselleen kysymyksiä kuten millaisia ajatuksia ja tunteita itse lähetin eteenpäin tai millaisia asioita tein, jotka loivat tämän tilanteen ja ennen kaikkea voin kysyä itseltäni kuinka voin muuttaa tämän tilanteen. Näistä kysymyksistä on hyvä jatkaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti